sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

AAAAAAA!

Ei hyvää päivää ihmiset. En oo kirjottanu pitkään aikaan! Kaikki johtuu varmaankin siitä että ensiksi päätin pistää tämän blogin muutenkin pois päiväjärjestyksestä, mutta sitten en kuitenkaan pystynyt. Ja loppujen lopuksi tämä kone oli tappaa minut ja ei päästänyt minua bloggeriin, ei sitten millään!

Voi kun olisi niin paljon asioita jaettavana teidän kanssanne. Niin paljon kaikenlaista. Lähden ylihuomenna Kittilään rippileirille ja sen jälkeen ainakin tulee asiaa ja paljon. Kuvia myöskin.

Ei ei ei ei. Mä aina hetkellisesti luulen että mun elämä on hyvin. Kaikki kukoistaa ja on muutenkin tasapainoisaa. Sitten yllättäen, jostain nurkan takaa tulee ja kaataa onnen mun elämästä. Onkohan tämä nyt sitä teini-iänkriisiä sitten? En tiedä. Jokatapauksessa helvetin ahdistavaa.

Mä en tiiä enää mitään. Seurustelen. Luulin olevani onnellinen. Luulen kai vieläkin? Mutta olenko minä? Voinko minä tosiaan olla onnellinen?

En minä taida. Nimittäin ihminen joka on ollut kauan poissa mun elämästä, tulee yllättäen. Puhumme paljon puhelimen ja netin välityksellä vaikka tiedän henkilön asuvan samassa korttelissa kanssani. Tämä henkilö on ollut minulle joskus tärkeintä elämässä. Ehdotan monesti tapaamista mutta hänen henkilökohtaisista syistä emme voi tavata. Se särki maailmani kokonaan. Olen yrittänyt auttaa häntä. Kaikilla keinoilla millä pystyn. Olen käynyt monena yönä tämän talon luona. Odottanut josko hän tulisi ulos. Ei hän tule. Hän on särkenyt sydämeni ennenkin, mutta nyt hän ei tahallisesti tee tätä. Joten aijon jatkaa. Jatkan niin kauan että onnistun...
Onnistun rikkomaan sen kalvon jonka sisällä tämä on. Kyllä kaikki vielä järjestyy.

Without letting go
With this connection
I want to feel you always by my side
My voice gives your heart the warmth it needs


Oon aina yleensä ollu tosi pessimistinen. Elämä on alkanu opettamaan että asioista pitää löytää hyvätkin puolet. Yhä enemmän oon tullu siihen uskoon että elämässä on paljon enemmän positiivisiä asioita kuin negatiivisiä. Siihen oon alkanu uskomaan. Ehkä musta on tullu nyt sitte optimisti? En tiiä.

Ja johan nyt tulee syvällistä tekstiä ja huomasin että kirjoitan kirjakielellä sekä puhekielellä sekasin. :D Vois hieman panostaa tähän kirjoittamiseen...

Mutta koko tän postauksen tärkein pointti nyt oli se että mä oon täällä taas enkä ole lähdössä pois! (Paitsi nyt viikoksi sinne riparille....) Laitan sieltä sitten paljon kuvia ja kaikkea! :)



xoxo Minna